Ainolan kesäteatterin loppu on tullut. Raha vei voiton taas kerran. Viime aikoina vain rahalla on ollut merkitystä ei ihmisillä ei yksilöillä, vain rahalla.
Ainolan kesäteatteri on hieno esimerkki harrastaja teatterista. Jyväskylän työväenteatteri on harjoittanut hienoa teatteria ainolassa 32 vuoden ajan ja esittänyt yli 70 näytelmää. Mutta tänään sekin loppuu.
Kahvila rakennus ja tanssisali kunnostetaan ja ympärille tulee kerrostaloja rantaan avantouinti keskus.
itselleni ainola on rakas ja tärkeaä tätä kun kirjoittaa tulee mieleen niim paljon muotoja
että kohtan on itketty monen vuoden saldo! Ainola oli minulle paikka jossa saatoin olla oma itseni minut hyväksyttiin sellaisena kuin olin kaikki välittivät ja olivat ystävällisiä. Ainolassa ollessani löysin itseni millainen oikeasti olen ja huomasin että minun ei tarvitse esittää riitän sellaisena kuin olen.
näytteleminen on antanut minulle paljon enkä aio sitä lopettaakkaan. nyt olen mukana lyseon ja huoneteatterin yhteistyö näytelmässä. tämäkin yhteistyö saattaa loppua rahan takia.
Mutta palatakseni ainolaan. Sielä on niin paljon hyviä muistoja haluaisin kertoa ne kaikke mutta en kuitenkaan viitsi.... Sain ainolasta monta hyvää ystävää ja ennen kaikkea niitä muistoja! muistan 2009:n
kun näytelmänä oli rölli ja metsänhenki! sen näytelmän yhteishenki oli jotain aivan uskomatonta!
olimme kuin perhe pidimme illan istujaisia, peliiltoja yms.
mitin kauan miten voisin puhua muistoista koska niitä eivät kaikki ymmärrä.. kuten se miksi käyttäjätunnukseni useammassa paikassakin on virtahepo40l tai miten laskutoimitus
35+35+35+35+35+35=miljoona
no te ketkä sen tiedätte lulltavasti nauratte kippurassa ;)
Tälläinen harrastaja teatteri mihin voi tulla ilman minkään laista aijempaa kokemusta lisää ihmisten sosiaallista elämää. Se ehkäisee syrjäytymistä ja antaa varsinkin nuorille (tottakai myös vanhoille) elämyksiä ja niitä arvokkaita muistoja mitkä tekevät elämästä elämän. joku tietenkin kommentoi tähän etää " onhan niitä muitakin kesäteattereita". Totta onhan niitä mutta jokainen on erillainen. itse olen aloittanut miilulta, siirtynyt ainolaan, kokeillut kulissia, ollut kaupungin teatterilla nuoriseteatterin pilootti projektin kautta ja päätynyt huoneteatterille lyseon avustuksella. eli voin sanoa että kokemusta on mutta elkää kukaan loukkaantuko AINOLA on se joka elää sydämmessäni ja mikä on se minun teatterini. niin se vain on.
Toki minullakin on huonoja muistoja ainolasta mutta tälläisellä hetkellä sitä muistaa vain ne rakkaimat, tärkeimmät hauskimmat ja ne miksi se on niin rakas minulle!
vielä lopuksi kiitos että luit ja anteeksi kun toistan itseäni..
OLET SYDÄMMESSÄNI AINA <3
en unohda koskaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti