Ompas ollu aika kauhee viikko!
Koulu on vieny alku viikosta lähes kaiken ajan ja oon niin väsyny...
Sitten vielä eilen poikakaveri joutu sairaalaan nielupaiseen takia ja on sielä vieläkin...
oon koko ajan ihan sydän syrjälläni vaikka ei sillä mitää hengenvaaraa todellakaan oo
Mutta oon vaa nii huolehtiva ihminen että mietin koko ajan tuleeko se sieltä elävänä kotiin.
Vaikka se kyllä todellakin tulee. Tänääki ku kävin kattoo nii se ois kyllä kotiin ollu lähössä
mutta lekurit oli sitä mieltä ettei vielä saa lähtee. ihan hyvä vaa että on hyvässä hoidossa nii kauan et
tulee varmasti kuntoo eikä oo mitää tulehus vaaraa!
Kaikki vaa saoo että eihän sillä mikää hätä oo ja kyllä se toipuu mut oon ihan paniikissa.
Ehkä se johtuu sairaalasta ku yleensä ku joku sukulainen tai tuttu on joutunu sairaalaan nii se on koullu tai
on ollu tosi lähellä kuolla. Meinasin pillahtaa itkuu ku se joutu jäämään osastolle..
Ja minkä taki? ei mitään hajua...
Mutta toivottavasti herra pääsee huomenna kotiin!
Sillä kyllä mene varmaan hermo ku kyselen koko ajan vointia ja hoivaan sitä...
mut minkäs ittelleen voi! aina mää oon se "karhu emo" jos joku on kipee tai jollekkin on sattunu jotain
isoo tai pientä mutta mää pidän rakkaimmistani huolta. AINA.
tällänen mää oon=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti